Vesisade vihmoo ulkona ja apaattisen näköiset ihmiset vetävät takinkauluksiaan korkeammalle.
Ei kai kukaan huvikseen tuolla ulkona juoksentele, ellei ole ihan pakko. Ei kai kukaan myöskään kotona hissuttele, ellei ole ihan pakko.

Mitä kaikkea sitä tekeekään, kun tilanne on tietynlainen eikä ole mitään paikkaa mihin mennä päiväksi tai kun tohtori määrää lepäämään viikoksi?
 

Vesterinen sopii oivasti melankolian ylläpitöön -
ihanan ärsyttävää itsesäälissä vellomista

Täältä pääset bändin nettisivuille

 Vesterisen kertsit tempaavat mukaansa. Kas tässä muutama poiminta.

Kakkosbiisi: Mitä tapahtui hokkasen timolle

"Aivan niin - mitä tapahtui hokkasen timolle?
antoi periksi elämänhimolle
ei meillä tälläistä voi sattua
ei meillä eikä muualla"

Kolmosbiisi: Kukaan ei koskaan. "Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa"

Nelosbiisi: Lee van Cleef. "Jos vielä kerran vittuilet noin, saattaa olla niin et sulta irtoaa pää"

ja monta, monta muuta hyvää biisiä. Suosittelen!
Tätä kuunnellessä voi hyvin laittaa puikoille, vaikka pitsineuleen.
Alla mun inspikseni, jonka aloitin jo tosin viikonloppuna.

 

 

Puikoille lila pitsijakku

 

Lanka: ohjeessa Novitan Rose Mohair, mulla Sandnesin Kitten mohair
Malli: Novita-lehti syksy/ 2009

 

Tosi lähis pitsikuviosta

Eikä muuten yhtään näytä siltä miltä pitäis.Pöh!

 

Kauempaa zoomailtuna

Ehkä jo enemmän sen näköinen kuin pitäisi. Pitsimallit ei ihan ole mun juttu, mutta tän teen vaikka olis mikä valmiiksi.

Enää siis 35 cm:ä ja resorit. Sitten se olis siinä.